Huomioita nimestä

Huomioita nimestä on näytelmäkirjailija Emil Santtu Uutun teos, joka sisältää näytelmän Ihana tytär Erika – Huomioita nimestä sekä esseen että hän kirjoitti itsensä näkyviin ja sitten vapaaksi. Tekstien päähenkilöt ovat todellisia, arkistolähteissä säilyneitä henkilöitä, jotka elivät oletettavasti 1900-luvun alkuvaiheilla, käyttivät valitsemiaan vaatteita, tekivät valitsemiaan töitä ja pyysivät tulla kutsutuiksi omalla nimellään, Erika tai Esko Olavi.

Näytelmä Ihana tytär Erika tarkastelee muun muassa historiantutkimuksen etiikan, muistamisen ja ableismin kysymyksiä transhistorian näkökulmasta. Tekstin punainen lanka on ”Jakovan Erikaa” koskeva paikallistarina, jonka eräs Mauno Malmgren kirjoitti muistiin ja lähetti vuonna 1965 vastauksena SKS:n julkaiseman Kansantieto-lehden keruukutsuun. Kutsun otsikkona oli ”Kovaosaisia ja taiteilijoita”. Malmgrenin muistiin kirjoittamassa paikallistarinassa lukee, että ”hän oli hyvillään, jos häntä sanottiin Erikaksi”. Ihana tytär Erika koostuu tämän paikallistarinan, sitä käsittelevien tai sivuavien tutkimusjulkaisujen sekä muistitietohaastattelujen ympärille. Näytelmässä tutkitaan, miten Erikaa koskevaa paikallistarinaa on aiemmassa historiantutkimuksessa luettu ja samalla tarkastellaan kriittisesti arkistokäytäntöjä, muisti-instituutioita ja historiapolitiikkaa. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten alkuperäisaineistoa on käsitelty ja miten sitä on luokiteltu. Miten arkistoinnin, luokittelun ja muistitiedon käytännöt ovat saaneet Erikan katoamaan ja muuttaneet hänet pelkäksi historialliseksi ja toiseutetuksi kuriositeetiksi?

Näytelmän kantaesitys oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston tutkijasalissa 1.9.2023–24.1.2024. Kantaesityksessä katsoja saattoi kuunnella näytelmän kuunnelmana ja tutustua näytelmässä käsiteltäviin alkuperäisiin arkistoaineistoihin. Kantaesitys oli osa Teatteri Takomon ja Kiasma Teatterin ohjelmistoa.

Essee että hän kirjoitti itsensä näkyviin ja sitten vapaaksi jäljittää Ihana tytär Erika -näytelmän sivuhenkilön Esko Olavi Aarnion tarinaa. Yhdessä essee ja näytelmä ottavat haltuun tutkimusaineistoja ja määrittävät uudelleen tutkimussanastoa, lähteitä ja tulkintoja ja asettuvat näin osaksi radikaalia arkistotutkimusta ja kriittistä transfeminististä historiantutkimusta.

Emil Santtu Uuttu on tutkija, näytelmäkirjailija ja esitystaiteilija, joka on tutkinut työssään, miten muistin instituutiot toimivat ja miten niiden luomia normeja voisi murtaa.