Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta

Kaikkien poliittisten parannusten pitää seurata luonteen jalostumisesta – kuinka luonne kuitenkaan voi jalostua barbaarisen valtiomuodon vaikutusten alaisena? Tätä päämäärää varten täytyisi siis löytää väline, jota valtio ei tarjoa, ja lisäksi avata lähteet, jotka säilyttäisivät puhtautensa ja kirkkautensa kaikesta poliittisesta turmeluksesta huolimatta.

Esteettis-filosofisessa pääteoksessaan Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta Friedrich Schiller (1759–1805) kritisoi yksipuolisesti järkeen keskittyvää valistuskäsitystä ja korostaa esteettisen sivistyksen tärkeää roolia tasapainoisemman yhteiskunnan luomisessa. Hän peräänkuuluttaa kokonaisvaltaisempaa ihmiskäsitystä, jossa ihmisen aistista puolta ei alisteta vaan kultivoidaan.

Runoilijana ja näytelmäkirjailijana parhaiten tunnettu Friedrich Schiller (1759–1805) oli J. W. Goethen ohella Weimarin klassismin merkittävin edustaja. 1790-luvun alkupuolella hän omistautui estetiikan ja filosofian tutkimiselle. Tämän kauden pääteos Kirjeitä ihmisen esteettisestä kasvatuksesta (Über die ästhetische Erziehung des Menschen in einer Reihe von Briefen) julkaistiin ensimmäisen kerran Die Horen -aikakauslehdessä vuonna 1795. Tässä teoksessa kauneuden teoria juurtuu kokonaisvaltaiseen teoriaan ihmisestä, jonka vapaus syntyy aisti- ja järkiosan saattamisesta keskinäiseen harmoniaan.

Muita Schillerin teoreettisen kauden keskeisiä teoksia ovat tutkielmat Sulosta ja arvokkuudesta (1793) sekä Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta (1795–96; suom. Henriikka Tavi, Tutkijaliitto 2008).

product_id: 171, product_sales: 9, product_s_desc: