Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt

Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt kattaa laajan kirjon aiheita päähenkilönsä tuotannosta ja sen liepeiltä filosofian, oikeustieteen, kirjallisuustieteen sekä taiteellisen tutkimuksen näkökulmista. Se valottaa filosofin keskeisimpiä teemoja: emansipaatiota, tietämättömän opettajan pedagogiikkaa, radikaalia tasa-arvoa sekä politiikan ja estetiikan elimellistä yhteyttä.

Teokseen kootuissa artikkeleissa suomalaiset eri alojen tutkijat pohtivat muun muassa seuraavia kysymyksiä: Kuinka poliittinen tapahtuma voi lyödä särön vallitsevaan järjestykseen ja avata uuden erimielisyyden näyttämön? Taipuuko lain kirjain emansipaation välineeksi? Tarvitaanko opettajia mihinkään? Millaisia kiistan tiloja taide voi luoda? Mitä radikaalin tasa-arvon ottaminen toiminnan lähtökohdaksi tarkoittaa filosofin tehtävän kannalta, entä taiteilijan?

Käsittelemiensä konkreettisten tapausten kautta kirjoittajat myös näyttävät, kuinka Rancièren ajatuksista voi olla apua aikaamme määrittäviä yhteiskunnallisia kehityskulkuja tulkittaessa – ja emansipatorista politiikkaa rakennettaessa.

Sisällys

Anna Tuomikoski: Erimielisyyden näyttämöillä. Johdatukseksi Jacques Rancièren ajatteluun

Ari Korhonen: Filosofi ja hänen köyhänsä. Rancièren käsitys emansipaatiosta

Jussi Palmusaari: Kirjan lasten vallankumous. Rancière ja maolaisuus

Juha Himanka: Tietämättömyyden opetus. Jacques Rancière ja antiikin viisaus

Susanna Lindroos-Hovinheimo: Erimielisyyksien järjestys. Rancièrelaisia huomioita oikeudesta

Ari Hirvonen: Emansipaation politiikka. Turvallisuusjärjestys ja protestinäyttämöt

Susanna Lindberg: Aistisen jakaminen, tekniikan jakaminen

Maiju Loukola: Eripuran tiloissa

Susanna Helke: Repeämän hetket. Toisen elämä ja radikaali tasa-arvo

Teemu Ikonen: Miten ei-aikalaisuudesta kerrotaan? Rancière ja modernismin päiväjäänteet