Lasten arjen ainekset: Etnografinen tutkimus materiaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja toimijuudesta päiväkodissa

Päiväkodissa on: tuoleja, lattioita, jalkoja, kalapuikkoja, hiekkaa, lapsia, mekkoja, hiuksia, aikuisia, vessoja, lattioita. Ja monia, monia muita asioita. Päiväkotipäivän tapahtumakulkuihin osallistuvat nämä kaikki.

Kirjassa tarkastellaan päiväkodin pieniä arkisia asioita, jotka muokkaavat lastenkokemusta itsestään ja suhteestaan muihin ihmisiin. Tilat ja niiden sisustusjakavat ihmisiä eri paikkoihin päiväkodissa ja mahdollistavat tai estävät siten yhteisen toiminnan muodostumista. Rekat kutsuvat poikia kanssaan leikkiin ja hiuspompulat tyttöjä keskustelemaan. Pitkät hiukset ja napit mekkojenselkämyksissä tuovat tyttöjä aikuisten läheisyyteen autettaviksi ja hoivattaviksi. Fyysisillä liikkeillään lapset rakentavat keskinäistä vuorovaikutustaan aikuisten huomaamattomissa. Liikkumisellaan lapset myös kantavat aikuisvetoista toimintaa eteenpäin.

Kirja haastaa pohtimaan toiminnan, ruumiillisuuden ja aineellisen ympäristön suhdetta laajemminkin. Se avaa erityisesti toimija-käsitettä. Perinteisesti yksilöllisenä ja inhimillisenä ymmärretty toimijuus näyttäytyy siinä tilanteisena ja sidoksellisena, useita ihmisiä ja ei-inhimillisiä aineksia sisältävänä. Kirjan teoreettiset keskustelut liikkuvat fenomenologisesta ruumiillisuuden tutkimuksesta tieteen ja teknologian tutkimukseen. Lisäksi siinä pohditaan etnografista tutkimusprosessia ja erityisesti lasten parissa tehtävää tutkimusta.

Elina Paju (s. 1974) on sosiologi Helsingin yliopistosta. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat ruumiillisuuteen ja aineellisuuteen liittyvät tutkimuskeskustelut sekä etnografisen metodologian kehittäminen.