Libidinaalinen talous

Jean-François Lyotardin Libidinaalinen talous on Pariisin kevään 1968 jälkeisen ajatteluilmapiirin ja ranskalaisen jälkimarxilaisuuden omaperäisimpiä tuotoksia. Teos heijastaa aikakaudelle ominaista intoa ja tarvetta ajatella konventionaalisten poliittisten representaatioiden, ennalta määriteltyjen aatteiden sekä tavanomaisten filosofisten, psykologisten ja yhteiskuntatieteellisten mallien ulkopuolella. Jean-François Lyotard esittää, että kapitalismilla ei ole pysyvää ulkorajaa tai ulkopuolta, että ei ole mitään kapinallista tai transgressiivista haluamista, vieraantumista tai vieraantumattomuutta, että järjestelmän ristiriitaisuus ja kriisialttius eivät ole sen heikkouksia vaan keskeisimpiä toimintaperiaatteita. Lyotard kutsuu pohtimaan, miten ajattelussa on intohimoa, miten talous kaikessa kylmyydessään, mekaanisuudessaan ja epäinhimillisyydessään kantaa sisällään mielipuolisuutta, intensiteettiä ja nautintoa, miten kapitalistisessa riistossa itsessään piilee ennennäkemätön vastarinnan voima.