Kaaosmoosi

Félix Guattari

 

Félix Guattarin viimeinen, vuonna 1992 julkaistu teos, Kaaosmoosi, on tiukkaan ja runsaasti lastattu alus tuomassa apua pääomahenkisyyden saartamalle raunioituneelle subjektiviteetille. Raaka-ainelastissa on esimerkiksi ”kaoottinen huimaus, eräs maailmassa-olemisen olennainen ponnevoima” sekä mekaanisuuden taakseen jättänyt koneuden käsite, joka edellyttää esteettisen ja eettisen luomishenkisyyden kaksoisprosessin. Konteissa on käsitteitä, joilla tarttua subjektiviteetin ei-diskursiiviseen ulottuvuuteen ja niveltää yhteen monikietoutuneisuutta ja kaaosta. Kaaosmoosi lähestyy subjektiviteettia tuottamisen näkökulmasta eli esteettis-eettisestä paradigmasta, jonka läpi uuden politiikan on kuljettava. Kuinka muuttaa ajattelutapoja? Kuinka keksiä uudelleen kollektiivisen toimimisen tapoja?

Félix Guattari (1930–1992) oli vasemmistolainen poliittinen ja organisatorinen aktivisti, psykoanalyytikko ja filosofi. Hän toimi kokeellisessa psykiatrisessa sairaalassa La Bordessa vuosina 1953–1992.

Suomentaneet Mariaana Fieandt-Jäntti ja Heikki Jäntti

Polemos-sarja

978-952-5169-62-1

145 sivua

2010

-LOPPUUNMYYTY-

23,00 

Varasto loppu

Vuosituhattamme pimentävien usvien ja myrkkyhöyryjen keskeltä nousee johtoaiheena subjektiviteetin kysymys. Subjektiviteetti ei ole itsestään selvä luonnonvara sen enempää kuin ilma ja vesikään. Kuinka tuottaa, siepata, rikastuttaa, keksiä se aina uudestaan niin, että se sopii yhteen mutanttien arvomaailmojen kanssa? Kuinka tehdä työtä sen vapauttamiseksi eli sen singularisoimiseksi uudelleen? Psykoanalyysin, institutionaalisen analyysin, elokuvan, kirjallisuuden, runouden, innovatiivisten pedagogiikkojen, luovien urbanismien ja arkkitehtuurien... kaikkien alojen on yhdistettävä luovuutensa torjumaan horisontissa uhkaavat barbaariset koettelemukset, henkinen luhistuminen, kaaosminen kouristus ja muuntamaan ne rikkauksiksi, aavistamattomiksi nautinnoiksi, joista saadut lupaukset ovat loppujen lopuksi yhtä kosketettavia kuin uhat.