Moninaiset kielet, kulttuurit ja elämänmuodot sinnittelevät kapitalistisen järjestelmän pihtiotteessa. Niiden sukupuutot etenevät kiihtyvää tahtia elontuhon rinnalla: kielten kirjo korvautuu teknisillä binäärikielillä, ja valtakielten hegemonia ahdistaa pienten kielten puhujia ja tutkijoita. Tämä maailmanlaajuinen järjestelmä itsessään voidaan nähdä valtavana käännöskoneena, joka muuntaa kaiken marginaaleissaan, toisissa talousjärjestelmissä, syntyvän ainoalle ymmärtämälleen universaalikielelle: lisäarvoksi. Käännökset ovat siis elimellinen osa sitä lisäarvoa tuottavaa koneistoa, joka samalla tuottaa ja uusintaa yhteiskunnallisia vallan rakenteita. Kääntäminen on kuitenkin myös toimintaa, joka vastustaa, varioi ja kumoaa – elää omaa elämäänsä. Niinpä kääntäminen on hedelmällinen paikka toisinajatella ja -tehdä kielessä välittyviä ja eläviä valtasuhteita. Tämä ristiriita on jälkikapitalistisen käännöstyön ytimessä.
Tiede & edistys kokoaa kääntämistä ja poliittista taloutta yhdistäviä tarkastelukulmia Jälkikapitalistinen käännös -teemanumeroon. Käännös merkitsee tässä sekä konkreettista käännöstyötä että kääntämisen kriittistä teoriaa – ja laajemmin niitä yhteiskunnallisten, maantieteellisten ja kielellisten erojen välisiä siirtymiä, jotka ovat kenties parhaiten ymmärrettävissä eräänlaisena käännöstyönä. Viime vuosina kääntämisen teoriaa ja käännöstyötä onkin tutkittu kapitalismikriittisistä poliittisen talouden näkökulmista. Jälkikapitalistinen merkitsee yhtäältä juuri tällaista kääntämisen käytäntöjen ja käännöstyön tutkimusta kriittisen poliittisen talouden näkökulmasta myöhäiskapitalismin jälkiä eritellen ja analysoiden. Jos siis globaalikapitalismi edellyttää tietynlaista käännöstaloutta, kääntämisen jatkuvaa haltuunottoa sekä ei-kapitalistisia todellisuuksia kolonisoivaa kääntämistä, tarjoaa kääntäminen toisaalta ensiluokkaisia mahdollisuuksia sen vallan ja talouden haastamiseen. Jälkikapitalistinen käännös viittaakin siihen vähintään kahtalaiseen rooliin, joka käännöksellä voi olla toisaalta kapitalististen suhteiden uusintajana ja toisaalta niiden korvaajana. Jälkimmäisessä mielessä käännöstyö on myös kapitalismin jälkeisten talouksien työstöä ja tuotantoa.
Kutsumme mukaan sekä empiirisiä että teoreettisia tekstejä. Erityisellä lämmöllä suhtaudumme konkreettisia käännösratkaisuja ja -tekstejä käsitteleviin kirjoituksiin sekä käänteentekevään teoreettiseen kehitystyöhön. Lisäksi kutsumme käännöstyötä tekeviä reflektoimaan tointaan suhteessa talouden, työn ja toimeentulon konkreettiseen organisaatioon sekä toisaalta kriittisen yhteiskunnallisen käännösteorian mahdollisuuksiin.
Kutsumme tarjottavaksi vertaisarvioitavia tutkimusartikkeleita (max. 7000 sanaa, sis. lähteet) tai muita puheenvuoroja (max. 3000 sanaa). Kirjoitukset voivat käsitellä esimerkiksi
- kapitalismin kriittistä analyysiä suhteessa kääntämiseen,
- erilaisten kääntämis- ja kieliteorioiden suhteita poliittiseen talouteen,
- kääntäjien prekaaria työtä ja toimeentuloa sekä vaihtoehtoisia organisoitumistapoja,
- käännöstyön ja -tekstien tuotantotaloutta,
- kielissä ja käännöksissä elävää ja haastettavaa valtaa,
- kääntämistyön teknologisia ja hallinnallisia puitteita,
- performatiivisten käännösratkaisujen ja -strategioiden käyttöä,
- dekoloniaalisen, feministisen ja/tai queerin kääntämisen mahdollisuuksia,
- materiaalisen ja poliittisen tekstuaalisuutta ja kielellisyyttä.
Aikataulu
Esittele näkökulmasi lyhyellä abstraktilla (max. 300 sanaa) ja lähetä se meille verkkolomakkeella 17.12.2021 mennessä. Lopullisten vertaisarviointiin menevien kirjoitusten deadline on 10.6.2022. Muiden tekstien määräpäivä ilmoitetaan erikseen.