Tiede&edistys-lehden kolumni humanistisen taiteentutkimuksen asemasta

TE_Kolumni_110217

Tiina Käkelä-Puumala kirjoittaa yliopiston uusimmista kehityskuluista. Koko teksti on luettavissa lehden verkkosivuilla.

Humanistiset alat ovat ensimmäisenä leikkauslistalla, kun kapitalismi ajautuu kausittaisiin kriiseihinsä, kirjoitti kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija Terry Eagleton 1980-luvun alkupuolella. Eagleton viittasi lausumallaan Margaret Thatcherin ajamiin koulutusuudistuksiin, joiden seurauksena oikeistoliberalistinen ja managerialistinen ajattelu alkoi saada jalansijaa brittiläisissä yliopistoissa. Managerialistiseksi kutsutaan korkeakoulupolitiikkaa, jossa yliopistoja ajetaan tiukkoihin tulostavoitteisiin rahoituksen jatkumisen ehtona, koulutuksen merkitystä arvioidaan suoraan siitä saatavan taloudellisen hyödyn perusteella, kilpailua kiristetään sekä yliopistojen sisällä että niiden välillä ja yritysmaailmasta kopioidut johtamiskäytännöt siirretään aiemmin suhteellista autonomiaa nauttineisiin työyhteisöihin. Eagletonin kolmenkymmenen vuoden takainen lausunto ei ole menettänyt yhtään ajankohtaisuudestaan, pikemminkin päinvastoin. Viimeisin, 2007 alkanut globaali talouskriisi on ajanut humanistiset aineet käymistilaan, ja tällä vuosikymmenellä Suomessakin on nähty määrärahaleikkauksia, organisaatiouudistuksia sekä opetuksen sisältöjen uudelleenmuotoiluja. Oppiaineita on lakkautettu tai yhdistetty toisiinsa, yt-neuvotteluja on käyty. Keskityn seuraavassa erityisesti humanistisen taiteentutkimuksen aloihin, jotka ovat perinteisesti joutuneet aina puolustamaan paikkaansa ja määrärahojaan suhteessa muuhun yliopistoon. Tällä kertaa paine näyttäisi kuitenkin tulevan uudesta suunnasta eli taidekoulutuksesta.
Viime aikoina hallinnollinen mielenkiinto on kohdistunut Suomessa erityisesti taidekoulutukseen, mistä kertovat tuoreet selvitykset ja raportit. Marraskuun lopussa 2016 julkistettiin Taideyliopiston koulutuksesta vastaavan vararehtorin Paula Tuovisen tekemä Lisäselvitys taidealojen koulutuksen ja tutkimuksen rakenteellisen kehittämisen ja profiloinnin tukemiseksi (Unifi, 2016). Se on nimensä mukaisesti jatkoa toiselle Unifin 2016 julkaisemalle raportille Taidealan tutkimuksen ja koulutuksen rakenteellinen kehittäminen ja profilointi, jonka ovat yhteistyössä laatineet Taideyliopiston, Lapin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston rehtorit. Tuovisen selvityksen taustalla voi nähdä myös Jussi Nuortevan 2015 ilmestyneen raportin Humanistisen alan koulutuksen ja tutkimuksen rakenteellinen kehittäminen ja profilointi (Unifi 2015), vaikka sitä ei lähteissä mainitakaan. Keskustelu näiden raporttien sisällöistä ja niissä esitetyistä toimenpidesuosituksista on ollut toistaiseksi huomattavan vähäistä suhteessa siihen, kuinka suuria rakenteellisia uudistuksia niissä esitetään – ja suhteessa siihen painoarvoon, jonka nämä selvitykset voivat saada kun koulutusuudistuksista ryhdytään konkreettisesti päättämään.