Bergsonismi

Bergsonismi (Le bergsonisme, 1966) lukeutuu Gilles Deleuzen varhaisiin filosofianhistoriallisiin teoksiin. Niissä hän omien sanojensa mukaan harjoitteli filosofiaa käsitteiden luomisena luonnostelemalla taideopiskelijoiden tapaan muotokuvia hänelle merkittävistä filosofeista. Analysoimalla Bergsonin avainkäsitteitä kesto (Durée), muisti (Mémoire) ja elämän voima (Élan vital) Deleuze paitsi johdattaa lukijan Bergsonin ajatteluun myös työstää teemoja ja käsitepareja, kuten virtuaalisen ja mahdollisen erottelu, jotka nousevat keskeisiksi hänen 1960-luvun pääteoksessaan Différence et répétition (1968).

Kirjassa Deleuze pyrkii saamaan meidät tarkastelemaan muutamia elämämme kannalta keskeisiä asioita uudella tavalla. Kyse on ennen kaikkea vapaudesta, muutoksesta ja mahdollisuudesta. Vapaus, jonka puolesta elämme ja kamppailemme, on maailman luomista, todellista kykyä tai mahdollisuutta maailman muuttamiseen.

Henri Bergson (1859–1941) oli 1900-luvun alun johtava ranskalaisfilosofi, jonka käsitykset moneudesta, intuitiosta ja ajan kokemisesta vaikuttivat useisiin 1900-luvun keskeisiin filosofian suuntauksiin, kuten fenomenologiaan ja pragmatismiin. Myös psyko­analyysi, modernistinen ro­­maani ja moderni taide saivat tärkeän sysäyksen Bergsonin ajattelusta, kun ne hahmottelivat käsityksiään epäyhtenäisestä modernista subjektista.