TUTKIJALIITON 37. KESÄKOULU. TEKNIIKKA JA EMANSIPAATIO
Salon Kruusilassa 25.–27.8.2017
Tutkijaliiton kesäkoulu on vuosittain järjestettävä viikonlopun mittainen tapahtuma, joka kokoaa väkeä yliopiston lisäksi myös esimerkiksi taiteen parista keskustelemaan vaihtuvasta teemasta.
Vuoden 2017 teemana on “Tekniikka ja emansipaatio”. Kesäkoulussa kuullaan alustuksia ja keskustellaan siitä, mitä emansipatorinen ja aktiivinen suhde teknologiaan voisi olla. Millaista olisi sellainen suhtautuminen tekniikkaan ja teknologiaan, joka ei esittäisi teknologiaa uhkaavana tai toisaalta sisällyttäisi siihen futurologista lupausta kaiken muuttumisesta paremmaksi?
Mitä tekniikalla voi ja pitäisi tehdä? Ovatko uudet teknologiat vapauden vai alistamisen välineitä? Millä tavoin ne muuttavat, ovat jo muuttaneet tai voivat muuttaa työn tai arkielämän järjestämisen tapoja? Kuinka sellaisista itsestäänselvyytenä pidetyistä teknisistä järjestelmistä ja käytännöistä kuin logistiikka, hakukoneet tai kaupunkisuunnittelu, on tullut yhä tärkeämpiä vapautuksen ja alistamisen alueita? Mitä teknologia tarkoittaa yhteiskunnallisten valtasuhteiden tarkastelun näkökulmasta?
Ohjelma
Perjantai 25.8.
15.00 Majoittuminen
Avaus
Jussi Backman: Tekniikka, luovuus ja subjektimetafysiikka
Anna Tuomikoski: Jacques Rancière ja mykän kirjaimen emansipatorinen voima
Iltapala
Sauna ja illanvietto
Lauantai 26.8.
Aamiainen
Tero Toivanen: Valtaus, vapaus ja kaskenpoltto – maahan kiinnittämisen tekniikat ja historiallinen materialismi
Linnea Luuppala: Tekniikka ja luonnoton luonto
Lounas
Susanna Lindberg: Teknikko, robotti ja kyborgi
Elli Lehikoinen: Teknologiset mahdollisuudet ja ihmisen laji – huomioita uudesta kotimaisesta kirjallisuudesta
Kahvitauko
Noora Tienaho: Adorno teknologiasta ja säveltämisestä
Atte Häkkinen: Romun kolinaa ja piirien värinää: Underground-soitinrakennus ja äänellisen kulttuurin muutos 2000-luvulla
Tauko
Janne Porttikivi: Teknologia, tiede ja nihilismi – muutamia huomautuksia akselerationistisesta manifestista
Illallinen
Illan päätteeksi: Horst Quartet Entuziazm2017 -kinokonsertti
Sunnuntai 27.8.
Aamiainen
Joonatan Virtanen: Teknologinen determinismi maltillisessa ja radikaalissa sosiaaliteknologisessa politiikassa
Johanna Ahola-Launonen: Terveysteknologia, terveysmoralismi ja tie eteenpäin
Lounas
Kimmo Kallio: Painetun sanan vapaus. Kirjateknologian media-arkeologiaa
Ari Korhonen: Vapaa-ajan tekniikat. Rancière ja työväenperinteen emansipaatio
Kahvi
16:00 Lopetus / vapaa sana / palaute
Tekniikka ja emansipaatio
Uuden teknologian ajatellaan mullistaneen maailmamme perustavanlaatuisesti. Esimerkiksi älypuhelimien sanotaan muuttavan tapamme kokea aikaa ja tilaa, itseämme, toisia sekä ympäristöä. Niin ikään monet tieteen ja tutkimuksen uutiskynnyksen ylittävät kysymykset liittyvät teknologiaan: tekoäly, oppivat koneet ja algoritmit mullistavat sosiaalisen kanssakäymisen muodot hoivapalveluissa ja koulunkäynnissä; robotiikka joko lunastaa toiveen työstä vapaasta elämästä tai vaihtoehtoisesti toteuttaa pelon viimeistenkin teollisuustyöpaikkojen katoamisesta.
Tähän kehityskulkuun nähden 1900-luvun teknologiaa ja tekniikkaa koskevat aikalais- ja kapitalismianalyysit vaikuttavat osin vanhentuneilta. Vaikka erilaisten teknologiaa koskevien teesien kirjo on valtava, niitä vaivaa ennen muuta tietty ihmiskeskeisyys: ihminen on niissä läsnä olentona, jonka olemuksen tekniikka joko turmelee tai täydentää. Monet 1900-luvun filosofiset teknologian tarkastelut ovat tästä johtuen utooppisia, dystooppisia tai nostalgisia. Teknologia ja uudet tekniikat joko kolonisoivat elämismaailmamme, hajottavat elämän ajan palasiksi ja tuhoavat aidot ihmisten väliset suhteet tai vaihtoehtoisesti mahdollistavat aivan uudenlaisen demokratian ja yhteisöllisyyden. Vastaavasti monet nykypäivän yhteiskuntatieteelliset kuvaukset teknologiaan liittyvistä ilmiöistä vetäytyvät tieteellisen neutraalin ja epäpoliittisen näkökulman suojiin ajatellessaan teknologian, yksilön ja yhteisön suhdetta.
Siksi teknologian ja tekniikan kysymykset vaativat uusia käsitteitä. Kesäkoulun esitelmissä etsitään uutta, emansipatorista ja aktiivista, suhdetta teknologiaan. Millaista olisi sellainen suhtautuminen tekniikkaan ja teknologiaan, joka ei esittäisi teknologiaa uhkaavana tai toisaalta sisällyttäisi siihen futurologista lupausta kaiken muuttumisesta paremmaksi?
Mitä tekniikalla voi ja pitäisi tehdä? Ovatko uudet teknologiat vapauden vai alistamisen välineitä? Millä tavoin ne muuttavat, ovat jo muuttaneet tai voivat muuttaa työn tai arkielämän järjestämisen tapoja? Kuinka sellaisista itsestäänselvyytenä pidetyistä teknisistä järjestelmistä ja käytännöistä kuin logistiikka, hakukoneet tai kaupunkisuunnittelu, on tullut yhä tärkeämpiä alueita, joilla kysymys vapautuksen ja alistamisen suhteesta esiintyy? Mitä teknologia tarkoittaa yhteiskunnallisten valtasuhteiden tarkastelun näkökulmasta?
Entä mikä on tekniikan ja luonnon tai ”luonnollisuuden” suhde? Monet filosofiset ja antropologiset tekniikan tutkijat ovat väittäneet, että tekniikan ja luonnon välillä ei ole vastakkaisuutta vaan tekniikka on ”ihmisen luonto”. Näkökulman mukaan ihmiselle on ominaista muokata ympäristöään, keksiä uutta ja olla vailla määrättyä ekologista nurkkausta: tässä mielessä tekniikka on jatkuvasti sosiaalisissa suhteissa muuttuva. Onko tekniikalla ylipäätään ulkopuolta, josta käsin tekniikan ja luonnon välinen suhde voitaisiin puolueettomasti ratkaista?
Tekniikan ja materiaalisuuden kysymykset heijastuvat myös taiteeseen. Miten uuden teknologian ja esimerkiksi virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet vaikuttavat ihmisyyden ja ruumiillisuuden kokemiseen ja määrittelemiseen? Kuinka taideteoksen suhde omaan materiaalisuuteensa muuttuu digitaalisten tekniikoiden myötä? Entä kuinka taiteellisen luovuuden ja luomisen kysymykset tulisi ymmärtää taiteen teknisen uusinnettavuuden muututtua ongelmasta vallitsevaksi tilanteeksi?