Tiede & edistys -lehden taidetutkimus-teemanumero (4/2017) on ilmestynyt ja sen julkistustilaisuus järjestetään keskiviikkona 14.2. klo 17.30–19.00 Taideyliopiston tiloissa (Töölönkatu 3 A, 4. kerros).
Tilaisuudessa taiteen ja tutkimuksen yhteiskunnallisista, poliittisista ja aistimuksellisista leikkauspisteistä keskustelevat Taideyliopiston tutkimuksen vararehtori Lauri Väkevä, numeron toimittajat Mika Elo, Tuija Kokkonen ja Maiju Loukola sekä numeron kirjoittajista Tero Heikkinen, Petri Kaverma, Tuula Närhinen ja Denise Ziegler.
Teemanumeron pääkirjoitus on luettavissa lehden verkkosivuilla:
Mika Elo, Tuija Kokkonen & Maiju Loukola: Taidetutkimus – taiteen ja tutkimuksen leikkauskohtia
Numeron artikkelit:
Tuula Närhinen: Ota silmä käteen ja katso. Luotauksia syvyysnäköön ja silmien väliseen tietoon
Tero Heikkinen, Petri Kaverma & Denise Ziegler: Taiteellinen tutkimus – jatkuva prototyyppi
Hanna Järvinen & Liisa Pentti: Koreografian ja historiankirjoituksen uudelleen kuvittelua
Annette Arlander & Mika Elo: Ekologinen näkökulma taidetutkimukseen
Dieter Mersch: Taide ja ei-propositionaalinen ajattelu
Vapaa pääsy, tervetuloa!
Tilaisuuden Facebook-tapahtuma
Lisätietoja:
Missä määrin taiteen keinoin etenevän tutkimisen ratkaisevat kohdat ovat menetelmällisiä ja kielellisiä? Onko taiteellisessa tutkimuksessa kyse kokonaan toisenlaisista kysymystenasetteluista kuin tutkimuksessa, jolle taiteen ilmiöt ovat tutkimuskohteita? Jos taide on omalakinen kieli ja väylä avata näkymiä ilmiöiden ja olemisen tasoihin sanallisen ilmaisun tuolla puolen, niin miten tuoda esiin sen ehtoja ja jäsennyksiä tutkimuskontekstissa? Miten asettaa, muodot, rytmit ja sanomisen tilat?
Taiteellisessa tutkimuksessa teokset ja taiteen käytännöt ovat tutkimuksen ytimessä monin tavoin. Kokeellisuus, prosessi, kokemuksellisuus ja toisin sanominen ovat termejä, jotka usein kaikuvat taiteellisen tutkimuksen seminaareissa ja työpajoissa. Tutkivilla taiteilijoilla ei ole tukenaan, jos ei taakkanaankaan, yhtä lailla kauas ulottuvaa artikuloitua tutkimusperinnettä kuin tieteen taustasta ponnistavilla taiteentutkijoilla. Taiteen ja tutkimuksen leikkauspisteessä tutkimuskirjoittamisen akateemiset perinteet ja tieteellisyyden kriteerit ovat sekä haastajia että haastettuja.
Toisinaan on esitetty, että taiteellinen tutkimus demokratisoisi tiedontuotannon instituutioita ja purkaisi niihin kerrostuneita valtarakenteita. Toisin kuin yliopistoraami ja siihen liittyvät tutkimuspoliittiset etupiirikamppailut antavat helposti ymmärtää, niin taiteellisessa tutkimuksessa on kuitenkin paljon muutakin pelissä kuin ”etulinjat” – toisaalta jonkinlaisen avantgarden ja toisaalta eduntavoittelun mielessä. Pelissä ovat myös ja ehkä jopa ennen kaikkea monenlaiset ennakkoehdot, kynnykset, sävyt ja intensiteetit, ylipäänsä tiedonmuodostuksen tilannekohtaiset ehdot. Näihin ehtoihin kuuluu myös tutkimuspoliittisia kamppailuja laajempi kehys, jossa voi tarkastella yliopiston muuttumista koulutusteollisuudeksi, tutkimuksen muuttumista luovan teollisuuden aineettomaksi työksi ja taitelija-tutkijan muuttumista yrittäjäksi.