Tutkijaliiton kesäkoulun teema oli tänä vuonna jälkikapitalistinen tekstityö. Tätä teemaa ja kesäkoulun anteja pohditaan 27.9. Tutkijaliiton järjestämässä paneelissa. Paneelissa joukko Tutkijaliiton ja Tiede & edistys -lehden piirissä toimivia henkilöitä keskustelee jälkikapitalistisesta tekstityöstä mm. kustannusalan, tieteellisen julkaisemisen ja kääntämisen näkökulmasta ja perkaa elokuun kesäkoulun herättämiä ajatuksia.
Tapahtuma järjestetään Merihaassa Meritornin 10. kerroksessa, osoitteessa Haapaniemenkatu 7–9B ja se on avoin kaikille!
Tapahtuma löytyy myös Facebookista!
***
Elämme jälkikapitalistisessa murroksessa, johon meidät ovat sysänneet teknologinen kehitys, informaation loputon saatavuus, automaatio ja sen mukanaan tuoma palkkatyön väheneminen, vaihtoehtoiset taloudet ja ekokatastrofi, joka on lopullisesti paljastanut kapitalismiin sisäänrakennetun itsetuhomekanismin. Samalla kuitenkin kapitalistinen realismi – lannistava vaihtoehdottomuuden tunne – elää edelleen. Kapitalismi pitää pihtiotteessaan prekaaria työelämää mutta myös käsitteellistä työtä, sillä kapitalismin perintö elää kielessä, jolla yritämme ajatella sitä vastaan, ja sitoo mielikuvitustamme rajaten vaihtoehtojen kirjoa.
Jälkikapitalismi on käännösongelma. Se merkitsee sekä kapitalismin jälkeistä yhteiskuntaa (vrt. postkapitalismi) että kapitalismin viimeisintä vaihetta (vrt. myöhäiskapitalismi). Jälkikapitalismi kutsuu analysoimaan kriittisesti poliittista taloutta ja vaihtoehtoisia organisaatioita ilman viimekätistä tietoa näiden erottelun onnistumisesta. Kesäkoulussa haluammekin laajentaa kysymystä jälkikapitalistisista maailmoista: miten jälkikapitalismista voitaisiin puhua mahdollisuuksia ja vastarintaa avaavana voimana? Millaiset rakenteet ja valtasuhteet määrittävät puhetta kapitalismista ja sen vaihtoehdoista? Millaista tietoa, millaisia kokemuksia ja käytäntöjä vallitsevat puhetavat jättävät pimentoon? Millaista (teksti)taloutta on olemassa piilossa kapitalismin alla, sen murtumakohdissa tai marginaaleissa?
Vastausten etsiminen näihin kysymyksiin edellyttää kriittisen katseen kohdistamista kieleen, joka on sekä konkreettinen ja mahdollistava emansipaation väline että jaettujen ja perittyjen ongelmien välittäjä. Maailmassa, jossa ihmisen tietokyvyt ovat merkittävä tuotantovoima ja riiston kohde, tekstityö on yhtäältä osa sitä lisäarvoa luovaa koneistoa, joka samalla tuottaa ja uusintaa yhteiskunnallisia valtarakenteita ja kolonisoi ei-kapitalistisia todellisuuksia, toisaalta taas vastarinnan, toisin tekemisen ja toisin ajattelemisen paikka. Eikä pidä unohtaa tiedon tuotannon materiaalisia ehtoja: tekstityö on työtä, jolla on oma tuotantotaloutensa ja infrastruktuurinsa. Kesäkoulussa haluammekin teoreettisten jäsennysten rinnalla tarkastella kysymystä jälkikapitalistisesta taloudesta myös hyvin käytännönläheisesti esimerkiksi kirjoittamisen, kääntämisen ja omaehtoisen julkaisutoiminnan vaihtoehtoisten organisointimuotojen näkökulmasta.
Miten tekstit ja tekstuaalinen työskentely (kirjoittamisesta lukemiseen, julkaisemisesta varastointiin, jakamisesta kryptaamiseen, makuloinnista digitalisointiin) osallistuvat ristiriitaisten ja konfliktuaalisten yhteiskuntamuotojen tuotantoon? Miten tekstuaaliset mediat osallistuvat kapitalistisen yhteiskuntarauhan ylläpitoon, ja miten toisaalta organisoida vastarintaa ja kamppailuja teksteissä ja teksteillä? Millainen teksti polttaa näpeissä ja viitoittaa kohti radikaalisti toisenlaista poliittista taloutta?