Tiede&edistys-lehdessä kolumni yliopistodemokratiasta

 

te_3_16_kansi_web

Tiede&edistys-lehden numerossa 3/2016 professori Teivo Teivainen kirjoittaa yliopistodemokratiasta. Teivaisen kolumnin lähtökohtana on vuoden 1990 Helsingin yliopiston hallintorakennuksen valtaus:

”Lähtökohtanamme oli enimmäkseen, että yliopiston päättävissä elimissä tulisi vallita pääsääntöisesti tasajako ryhmien välillä. Mies ja ääni -nimellä aiemmin tunnettua periaatetta, jonka mukaan lukumääräisesti suurimalla ryhmällä eli opiskelijoilla olisi eniten edustajia, ei juurikaan nostettu keskusteluissa esiin. Osallistumisen eri muodoista puhuttiin valtauksen käytävillä, mutta vaatimusten kärki kohdistui ryhmäperustaiseen edustamiseen. Tavoitelluksi periaatteeksi alkoi vähitellen muovautua professorien, opiskelijoiden ja keskiryhmäksi nimetyn opetus- ja hallintoväen kunkin tasaveroinen edustus. Periaatteen nimeksi vakiintui kolmikanta. Kolmikantamaista edustamista oli joiltakin osin sovellettu Suomen yliopistoissa toki jo aiemminkin, mutta nimenomaan Helsingin yliopistossa professorien valta-asema oli vielä vankka. […]

Tavoitteillemme yliopiston demokratisoimiseksi löytyi yllättävän laajasti tukea yliopiston ulkopuolelta. Samalla tuntui ilmeiseltä, että suurimmat esteet löytyivät oman talon sisältä, ennen kaikkea professorikunnan konservatiiveista. Kun parin päivän valtauksen jälkeen poistuimme talosta, huusimme vuorotellen ”voitto” ja ”demokratia”. Pian laki myös muutettiin. Riemuitsimme professorivallan murtumisesta. Kohtalaisen demokraattinen välivaihe Helsingin yliopistossa käynnistyi. Muualla Suomessa yliopistoja demokratisoivia muutoksia oli käynnistetty jo aiemmin. Opiskelijoiden, keskiryhmien ja professorien kolmikantaan perustuva uusi päätöksentekomalli ei tietenkään luonut radikaalidemokraattista paratiisia. Lehmänkauppoja ja härskiäkin omien etujen ajamista esiintyi. Asioita päätettiin myös kolmikannan ulkopuolella. Silti uudistukset lisäsivät yhteisöllisyyttä, kun kolme pääryhmää sai edustajia laitos- ja tiedekuntaneuvostoihin.”

Kolumni on luettavissa kokonaisuudessaan Tiede&edistys-lehden verkkosivuilla.