Kasvien elämä. Sekoittumisen metafysiikkaa
Emanuele Coccia
SUOMENTANUT JUSSI PALMUSAARI
Kasvien elämä käsitteellistää nimensä mukaisesti elämää kasveille ominaisen olemisentavan kautta. Mitä on elämä näille maailmamme luojille, jotka ovat jääneet länsimaisessa ajattelussa ihmisen ja eläimen erityistä luontoa koskevien kysymysten varjoon? Voimmeko enää ympäristökatastrofin aikakaudella ymmärtää itsemme erillisinä fotosynteesiin kykenevistä kasveista, joihin olemisemme kietoutuu jokaisessa hengenvedossa? Mikä on tämän biologisen riippuvuussuhteen metafyysinen merkitys?
Sitä mikä maailma on, mitä me olemme, on kysyttävä lehdiltä, juurilta ja kukilta.
Emanuele Coccia on Averroësin ajattelusta väitellyt filosofi, joka toimii Pariisin École des hautes études en sciences sociales -oppilaitoksessa. 2016 ranskaksi ilmestynyt Kasvien elämä on hänen neljäs kirjansa.
Jussi Palmusaari on filosofiasta väitellyt kääntäjä, joka toimii tuntiopettajana Lontoon yliopiston King’s Collegessa.
Paradeigma-sarja
suom. Jussi Palmusaari
ISBN 978-952-7093-21-4
sivuja 153
pehmeät liepeelliset kannet
Muotoilu Johannes Ekholm
3. painos
22,90 €
Varasto loppu
Emme juuri puhu niistä, emmekä muista niiden nimiä. Filosofia on aina laiminlyönyt niitä, ei niinkään hajamielisyydestä kuin väheksynnästä. Ne muodostavat kosmisen ornamentin, värikkään epäolennaisuuden, joka rehottaa tietoisuuden kentän laitamilla. Nykyisissä suurkaupungeissa niitä pidetään kaupunkisuunnittelun pinnallisina somisteina. Kaupungin muurien ulkopuolella ne isännöivät – rikkaruohoina – tai ovat massatuotannon kohteina. Kasvit ovat alati avonainen haava siinä metafyysisessä snobismissa, joka määrittelee kulttuuriamme. Ne ovat sen torjutun paluu, josta meidän on tempauduttava irti voidaksemme pitää itseämme erilaisina: ihmisinä,
rationaalisina, henkisinä olentoina.
[…] Tämä pitkään jatkunut laiminlyönti ei liikuta niitä. Ne ovat suvereenin välinpitämättömiä ihmismaailmaa, ihmisten kulttuuria, valtakuntien ja epookkien vaihtumista kohtaan. Kasvit vaikuttavat poissaolevilta, kuin pitkään ja äänettömään kemialliseen uneen eksyneiltä. Niillä ei ole aisteja, mutta ne eivät ole lähimainkaan itseensä sulkeutuneita: mikään toinen elollinen ei kuulu itseään ympäröivään maailmaan siinä määrin kuin ne.
