”EI ENÄÄ IHMINEN?” IHMISEN LOPUN ILMIÖT JA KÄSITTEET
Tutkijaliiton kaikille avoin kesäkoulu pidetään Ystävyyden majatalossa Kruusilassa perjantaista 2.9. – sunnuntaihin 4.9.
Kun poliittinen ajattelu, filosofia ja tiede ylipäätään ovat elätelleet toivetta yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, ovat ne aina enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti pyrkineet joko ylittämään, purkamaan, unohtamaan, rakentamaan tai elvyttämään ihmisen käsitettä ja kategoriaa. Tällaisista liikkeistä voidaan mainita esimerkiksi valistusajattelu, feministinen liike tai 1900-luvun ranskalaisen yhteiskuntateorian nietzscheläisyys.
Viime vuosikymmeninä on puhuttu paljon uusista materialismeista, post-humanismeista ja vaikkapa ihmisen aikakautta, antroposeenia koskevasta ajattelusta. Tutkijaliiton kesäkoulussa 2016 pohditaan, mikä synnyttää edellä mainittuja liikkeitä ja murtumia? Mitä ovat ihmisen kategorian kriisin ilmiöt? Millaisin käsittein puhetta niistä voidaan hahmotella, ja millaisia vastuita käsitteiden ja tiedon tuottamisesta näihin ilmiöihin liittyy? Mitä juuri tällä hetkellä on tapahtumassa ihmisen kategorialle? Miten sen murros ilmenee tieteellisessä käsitteen- ja teorianmuodostuksessa? Miten se ilmenee muilla perinteisesti inhimillisinä nähdyillä osa-alueilla, esimerkiksi taiteissa?
Tutkijaliiton vuoden 2016 kesäkoulun teemana on kysymys ”Ei enää ihminen?” Kysymys on ainakin kahdesta toisiinsa liittyvästä asiasta. Ensinnäkin on kyse niistä konkreettisista ilmiöistä ja koettavista tilanteista, joissa ihmisen asema ihmisenä kyseenalaistuu. Mitä ovat ne ilmiöt, joissa universaalina pidetty ihmisyyden määritelmä ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Miten erilaiset rasistiset, sukupuoliset ja taloudelliset erottelut vaikuttavat kaikesta läntisiin oikeusvaltioihin liitetystä edistyksellisyydestä huolimatta ja sen seurauksena? Mitä nämä ilmiöt ovat ja mitä niissä tapahtuu? Miten itsestään selvänä pidetty ihmisen ja luonnon välinen erottelu murtuu ja miten tämä murtuma vaikuttaa esimerkiksi jäsennyksiin maailman ekologisesta ja taloudellisesta tilasta?
Toiseksi kysymys koskee sitä teoreettista ja käsitteellistä työtä – siis myös tätä kesäkoulua – joka ikään kuin neutraalisti reflektoi, pyrkii ymmärtämään ja käsitteellistämään ihmisen kategoriaa horjuttavia ilmiötä ja tapahtumia, mutta on samalla enemmän tai vähemmän tietoisesti aktiivinen toimija näiden ilmiöiden ja tapahtumien suhteen. Ei-ihmistä koskevan ajattelun poliittisuutta onkin se, että tuotetut jäsennykset ja käsitteet valitsevat aina puolensa: joko ne ovat synnyttämässä ja kiihdyttämässä maailmamme murtumia tai sitten ne hallitsevat, rajoittavat ja torjuvat niitä. Kysymyksenasettelun takana on oletus siitä, että länsimaisen perinteen keskiössä todella on ihmisen käsite ja kategoria paljon varsinaista humanismia perustavammalla tavalla. Vaikka ihmisen nimeä ei siis sanottaisikaan ääneen, voi väittää, että perinne kantaa mukanaan ihmisen etusijaa niin kielen ja sanojen määrityksissä kuin oikeusjärjestelmien perusteissa. Poliittisen yhteisömme perustavat instituutiot ihmisoikeuksista lähtien pitävät sisällään ulossulkevan ihmisen määritelmän, tehtiinpä näille erotteluille käsitteellisesti millaisia uudelleentulkintoja tahansa.
Tältä pohjalta on mahdollista esittää kysymys ”Ei enää ihminen?” Mistä on kyse, kun jokin ei enää, tai ei vielä, ole ihminen? Jos ja kun ihminen on kategoria, joka on aina määrittynyt suhteessa ulkopuoleensa, ulossulkemaansa ja siihen mitä se ei ole, asettuu myös pohdittavaksi, miten tämän logiikan murtuminen vaikuttaa esimerkiksi käsityksiimme luonnosta, maailmasta tai universumista. Jos kysymys
koskisi ihmistä, tehtävä olisi tietyssä mielessä perinteisempi ja helpompi: tällöin ihmisen kategorian horjumisen ilmiöt johtaisivat selvittämään tämän kategorian historiaa, uudelleen tulkitsemaan ja toistamaan sitä. Kysymys ei-ihmisestä on sen sijaan vaativampi, sillä kysymyksen kohde ei enää ole jotain, jota on mahdollista lähestyä yksinkertaisella tavalla perinteen omin keinoin. 60-luvun ranskalaisessa keskustelussa oli tapana jäsentää tätä tilannetta Nietzscheltä lainatuin termein: onko läntisen perinteen uudistettava itseään käyttämällä oman rakennelmansa tiiliä, rakentamalla jäsennyksensä uudelleen samoista osista vai yksinkertaisesti vain etsittävä keinoja paeta ulos tästä talosta ja juhlittava perinteen aktiivista unohtamista? Ratkaisu ei varmastikaan ole yksinkertainen.
On myös välttämätöntä kysyä, eikö oletus läntisen perinteen ykseydestä ja itsestään selvyydestä ole jo sellaisenaan epäilyttävä: eikö monoliittinen perinne lopulta synnykin eräänlaisen alkuperäisen kasautumisen myytin kautta, siis vain salatusti omimalla ja kaappaamalla haltuunsa perinteitä, joissa elämä on jo ottanut moninaisia muotojaan, kauan ennen kuin läntinen perinne on tunnistanut ja tunnustanut ne inhimillisiksi? Miten kysymys ”Ei enää ihminen?” siis pitäisi ymmärtää? Mitä ihmisen itsestään selvän hahmon kyseenalaistavista ilmiöistä pitäisi ajatella, miten puhua ja kirjoittaa niistä, katsoa ja kuunnella niitä? Mitä päämääriä palvelevat näiden ilmiöiden edessä tehdyt ratkaisut, olivatpa ne sitten poliittisia, käsitteellisiä tai taiteellisia?
Puhujina:
Elina Halttunen-Riikonen: Ekofeminismi ja Val Plumwoodin vallankäytön logiikka
Vappu Helmisaari: Henkilön käsitteen kritiikistä Roberto Espositolla
Markku Koivusalo: Antihumanistin ihminen
Tuija Kokkonen: Ihmisen kysytyksi tuleminen lajienvälisessä esityksessä + työpaja: Ei-ihmisten havaitsemisesta.
Ari Korhonen: Yleinen talous, kasautuminen ja tuhlaus: ”me ihmiset” poliittisen taloustieteen historiassa
Jukka Könönen: TBA
Karoliina Lummaa: Eläimen ontologia – taiteentutkimuksellinen näkökulma
Mikko Pelttari & Tero Toivanen: Tämä ihmisen maailma? Valta, tieto ja koneet antroposeenissa
Heta Rundgren: Naiskeskeisyys ja ihmisen sirpaloituminen feministisessä romaanissa ja teoriassa
Tuomas Tammisto: Sukulaisuus on kovaa työtä: kasvit, puutarhat ja huolenpito Papua-Uuden-Guinean mengenien keskuudessa
Julius Telivuo: Tekniikka ja skitsofrenia
Tanja Tiekso: Ekofeministinen kokeellisuus ja musiikin mahdollisuus
Sanna Tirkkonen: Hullu vai ihminen?
Juha Torvinen: Atmosfääri, asubjektiivisuus ja musiikkikokemus
Seuraa Facebook-tapahtumaa
https://www.facebook.com/events/1703562009901862/
* * *
Kesäkouluohjelma alkaa perjantai-iltapäivänä 2.9. klo 17.00 ja jatkuu sunnuntai-iltapäivään asti. Kesäkoulupakettiin kuuluu viikonlopun ohjelman lisäksi majoitus 2-4 hengen huoneissa ja ruokailut.
Osallistumismaksu on 140 €, opiskelijalta 100 €, yrityksen tai yhteisön maksamana 200 €.
Lisätiedot Tutkijaliitosta sähköpostitse tai puhelimitse (09)-633239 tai 045-3590818. Seuraa myös Tutkijaliiton Facebook-sivuja. Ilmoittautumiset Tutkijaliittoon 30. kesäkuuta
mennessä.
Ystävyyden Majatalo (http://www.ystavyydenmajatalo.fi/) sijaitsee Turku-Helsinki moottoritien varrella noin 96 kilometriä Helsingistä. Taloon kulkee kaksi pääbussilinjaa sekä Turusta että Helsingistä. Haku pysäkeiltä kuuluu talon palveluun!
TERVETULOA MUKAAN KESKUSTELEMAAN!
KESÄKOULU ON AVOIN KAIKILLE.
Seminaarin yhteistyökumppanina toimii KSL.