** Tapahtumaan otetaan rajallinen määrä ihmisiä ilmoittautumisjärjestyksessä. Linkit ilmoittautumislomakkeisiin löytyvät kuvauksen lopusta. Osa tapahtumasta striimataan Facebookissa. **
Planetaarinen kommunismi osa 1: Lopun aikojen sieni ja ihmistä suhteellistava sanasto
Tapahtumasarjaksi muuntuneen Tutkijaliiton kesäkoulun tavoite on toimia kriittisenä teorian alustana sen ajattelemiselle, mikä nykyhetkessä on tärkeää ja miten siitä pitäisi puhua. Tapahtumissa käsitellään teoriaa myös taiteilijoiden, kirjoittajien ja muiden kriittiseen ajatteluun osallistuvien asiana – niiden sisältö ei siis ole sidottu pelkästään akateemisiin tutkimuskeskusteluihin. Teoria koskee yleisimmillään poliittisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä siitä, miten elää yhdessä toisten kanssa. Planetaarinen kommunismi -tapahtumasarjassa ajatteleminen, keskusteleminen ja oppiminen ovat osa kollektiivista tutkimusprojektia.
Vuoden 2020 tapahtumasarjan teemana on “Planetaarinen kommunismi”. Planetaarisuus viittaa tässä ymmärrykseen siitä, että yhteiskuntaa, taloutta ja koko todellisuutta, yhteistä maailmaamme, on ajateltava sekä inhimillisten että ei-inhimillisten olentojen verkostojen näkökulmasta. Tapoja vastata planetaarisessa mittakaavassa jäsentyviin ristiriitoihin ja kamppailuihin on etsittävä sen järjestyksen kumoamisesta, joka on synnyttänyt ekologisten kriisien vyyhdin. Tavoitteena on luoda keskusteluja ja käsitteitä palvelemaan sellaista elämän moninaisuutta, joka pystyy vastustamaan kapitalismin tuotantokeskeistä järjestystä tässä ja nyt – ei tarjota valmiita vastauksia ja tiekarttaa vaihtoehtoiseen maailmaan.
Planetaarisuus tuli osaksi teoreettista keskustelua 1960-luvulla, jolloin käsitteellä viitattiin ympäristöön liittyvien kysymysten ohella esimerkiksi ydinvoiman ja ydinaseiden globaaleihin, kansallisvaltioiden rajat ylittäviin riippuvuus- ja vaikutussuhteisiin. Se siis nousi havainnosta, että kaikkien ihmisten elinolosuhteet perustuvat sellaisiin prosesseihin, joita ei viime kädessä voi itse hallita. Ilmastokriisin, antroposeenin ja koronapandemian myötä olemme yhä selvemmin tekemisissä juuri tällaisen planetaarisuuden kanssa. Virukset, ilmakehä, energia ja ruuantuotanto mutta toisaalta myös algoritmit, logistiikka ja muut teknologiset infrastruktuurit ovat osoituksia politiikan planetaarisesta ulottuvuudesta.
Mutta miksi planetaarinen kommunismi? Ensinnäkin planetaarinen elomme ei ole kaikille samanlaista eikä planetaarinen järjestys ole syntynyt sattumalta, vaan se on tuotettu kapitalistisen tuotantomuodon kautta. Achille Mbembe muistuttaa, että myös kolonialismi on planetaarinen projekti ja siten myös dekolonisaatio on toteutettava planetaarisessa skaalassa. Toiseksi planetaarinen elo on luonteeltaan kommunistista myös perustavammalla tavalla: ekologia ei tunne itseensä sulkeutuneita yksilöitä vaan ainoastaan toisiinsa kietoutuneita ja toisistaan riippuvaisia elävien olentojen rihmastoja. Emanuele Coccia esittää teoksessaan Kasvien elämä, että olemme upoksissa planeetassa. Planetaarisuudella on tässä mielessä ontologinen merkitys: autonomisten toimintojen ja itsenäisen ajattelun sijaan olemme jatkuvassa riippuvuussuhteessa planeetan kasvistoon.
Anna Lowenhaupt Tsingin Lopun aikojen sieni näyttää yhdistävän nämä kaksi planetaarisen kommunismin merkitystä ja antaa siten hyvän lähtökohdan kollektiiviselle planetaarista kommunismia käsittelevälle tapahtumasarjalle. Tsingin tutkimuksen keskiössä oleva matsutake-sieni menestyy ihmisen dramaattisesti muuttamissa planetaarisissa ympäristöissä – ensimmäisenä Hiroshiman atomipommin jälkeen maasta nousi juuri matsutake. Matsutake on esimerkki kommunistisen elon jäsentymisestä planetaarisen katastrofin puitteissa. Tsingin teoksen myötä sienestä on tullut metonyymi pyrkimyksille ajatella vallitseva ekosysteemi radikaalisti toisella tavalla planetaarisen katastrofin sisältä käsin. Sieni avaa näkymän kapitalismin ja sen marginaalien suhteisiin, vuorovaikutukseemme ei-inhimillisten toimijoiden kanssa ja lopulta elämän mahdollisuuksiin antroposeenin aikakaudella. Sieni antaa meille vihjeitä siitä, miten elää kapitalismin jälkeensä jättämissä raunioissa – joiden takana avautuu planetaarisen kommunismin horisontti.
Tästä alkaa tapahtumasarja, joka etsii ja tutkii toistaiseksi ajattelemattomien elämisen, yhdessäolon ja toiminnan tapojen mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että nämä mahdollisuudet lähtevät versomaan ja saavat uusia suuntia tapahtumasarjan kuluessa ja että planetaarisen kommunismin teemaan avautuu tapahtuma tapahtumalta uusia tasoja ja syvyyksiä.
Tapahtumasarjan ensimmäinen osa järjestetään Helsinki International Artist Programmen (HIAP) tiloissa Suomenlinnassa 18.11.2020 (https://www.hiap.fi)
Ohjelma:
Klo 15–17 Kaisa Kortekallion työpaja: “Ihmistä suhteellistava sanasto”
Työpajassa puidaan posthumanistisen terminologian ja käsitteistön suomenkielisiä käyttötapoja. Erityisesti kysytään, mitä tapahtuu kun vieraskielistä käsitteistöä käännetään suomenkielisiin yhteyksiin – millaisia aukkoja, murroksia ja uusia yhteyksiä ajatteluun syntyy?
Klo 18–20 Anna Lowenhaupt Tsingin Lopun aikojen sieni -teoksen julkistamistilaisuus
Keskustelemassa kirjasta ovat kääntäjä Anna Tuomikoski, antropologi Anu Lounela sekä tutkija Kaisa Kortekallio. Keskustelu streamataan Facebookissa.
Sekä työpajaan että julkistamistilaisuuteen otetaan rajoitettu määrä osallistujia. Osallistuminen pitää varmistaa erikseen ilmoittautumalla.
Ilmoittautumislomake sanastotyöpajaan: https://byte.flomembers.com/…/c81e728d9d4c2f636f067f89cc148…
Ilmoittautumislomake Lopun aikojen sieni -julkistamistilaisuuteen: https://byte.flomembers.com/…/eccbc87e4b5ce2fe28308fd9f2a7b…